Blogi -kirjoituksia Nurmeksen taideleiristä

Taideleirin opettajan ajatuksia

Kirjoittaja on nurmeslainen taidemaalari

Kesä tuo mukanaan eri puolilla Suomea pidettävät taideleirit, jotka kokoavat yhteen taiteesta innostuneita kaikenikäisiä harrastajia. Olen itse toiminut jo useana kesänä opettajana Ylä-Karjalan Taideyhdistyksen taideleirillä Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa. Taideleiri on ollut joka kesä sekä minulle, että nähdäkseni myös oppilaille, mukavaa aikaa ja hieno kokemus.

Mistä aineksista sitten syntyy hyvä taideleiri? Mielestäni olennaisena osana onnistuneessa taideleirissä on sujuvien järjestelyiden, mukavien puitteiden ja laadukkaan opetuksen lisäksi leirillä syntyvä yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys syntyy muunmuassa samanhenkisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi vaihtaa työskentelyn lomassa ajatuksia yhteisestä harrastuksesta. Kannustava palaute, opettajalta tai muilta leiriläisiltä, innostaa ja syventää suhdetta harrastukseen. Aina oppilaiden puheenaiheet eivät kuitenkaan edes liity taideharrastukseen, vaan yhteisiä tekijöitä voi löytyä ihan muista kiinnostuksenkohteista, kesänviettotavoista tai mistä tahansa.

Kun juttu taideleiriläisten välillä lähtee oikein luistamaan, siinä saattaa itse maalaaminenkin jäädä hetkeksi sivuseikaksi. Vaikka leirille tullaankin usein hakemaan lisäoppia omaan harrastukseen, tärkeintä on kuitenkin rento tunnelma eikä hampaat irvessä työskentely, sillä viikon mittaisella leirillä ehtii jokatapauksessa tulostakin syntyä. Toki työrauha on tärkeä asia, ja leirillämme pyritäänkin työskentelyä tauottamaan yhteisillä kahvi- ja ruokailuhetkillä, jotka omalta osaltaan lisäävät yhteisöllisyyden kokemusta.

Jään innolla odottamaan taas tulevan kesän Taideleiriä Nurmeksen Hyvärilässä. Odotan näkeväni tuttuja kasvoja edellisiltä kesiltä, mutta toivon näkeväni myös uusia innokkaita taideleiriläisiä. Tiedossa on toivottavasti aurinkoisia kesäpäiviä leiripaikassamme Pielisen rannalla. Päivät tulevat varmasti jälleen pitämään sisällään keskittynyttä maalaamista ja iloista puheensorinaa. Yhdessä luomme parhaimmillaan mieleen jäävän kokemuksen, joka antaa meille energiaa pitkäksi aikaa eteenpäin.

Antti Hakkarainen
Taidemaalari ja Nurmeksen taideleirin opettaja

Oppiminen ryhmässä

Kirjoittaja on Ylä-Karjalan taideyhdistyksen puheenjohtaja

Kuvataiteen tekemisen harjoittelu kursseilla, taideleireillä tai pidemmissä opintokokonaisuuksissa on aina ryhmässä oppimista. Omat parhaat muistoni vuosien aikana kertyneistä taideopinnoista ovat ne hetket, jolloin päivän päätteeksi tarkastelimme yhdessä kaikkien työt läpi keskustellen ja toisiltaan oppien. Usein huomasin pysähtyneeni kuuntelemaan opettajan toiselle oppilaalle antamaa palautetta ja ohjausta jo työskentelyn aikana oppien neuvoista ja vinkeistä itsekin. Samaa mallia maalatessa ja piirtäessä syntyy yhtä monta erilaista näkemystä ja toteutusta kuin on oppijoitakin. Käsiala ja värien näkeminen ovat yksilöllisiä, ja taidot karttuvat omaa tahtia kullakin.

Vaikeinta ryhmässä opiskelussa oli aluksi antaa omat työnsä ryhmän katseen alle arvioitavaksi. Yksin kotona maalatessa ei kuitenkaan koskaan pääse yhtä suuria loikkia eteenpäin oppimisessa kuin ohjattuna ja ryhmässä työskennellen. Samanhenkisten oppijoiden ryhmässä töitä arvioidessa jokaisesta löytyy onnistuneita kohtia ja kehittämisen paikkoja ja näistä yhdessä keskusteleminen on oppimishetki kaikille riippumatta kenen työtä tarkastellaan. Siten myös toisen tekemän työn ääreen pysähtyminen ja tutkiminen vie omaakin oppimista eteenpäin.
Opiskeluaikojeni eräs mielenkiintoinen kokeilu yhdessä tekemisestä oli kirjaimellisesti maalaaminen yhdessä. Ryhmämme jaettiin neljän hengen tiimeihin, kukin aloitti oman maalauksensa ja 10 minuutin kuluttua siirryimme tiimin toisen jäsenen maalauspohjan ääreen. Jatkoimme siis hänen aloittamaansa maalausta hänen välineillään. Sama toistui 4 kertaa kunnes kukin oli takaisin oman taulupohjansa äärellä. Vaati aikamoista heittäytymistä uskaltaa tehdä ensimmäistäkään vetoa toisen työhön, mutta alkuun päästyä tämä kokeilu oli todella innostava, sopivasti hämmentävä ja hauska.

Kannustankin kaikkia taiteen tekemisestä kiinnostuneita käymään aktiivisesti kursseilla, taideleireillä tai työpajoissa joissa on mahdollista tavata muita ja oppia opettajan ohjauksen lisäksi myös muilta kurssilaisilta. Maalaaminen on aina materiaalien työstämisen sekä käden ja silmän yhteistyön lisäksi aina ajatteluprosessi.

Minna Kähkönen

Nurmeksen taideleiri sai alkunsa 2012

Kirjoittaja on Ylä-Karjalan taideyhdistyksen sihteeri.

Joukko Ylä-Karjalan taideyhdistyksen innokkaita maalareita oli jo aikaisempina kesinä osallistunut yhdessä maalausretkiin lähialueella. Keskustellessamme virisi ajatus, että olisi mukava viettää kesäinen viikko maalaten ja nauttien hienoista suomalaisista maisemista ja taidehenkisten ihmisten seurasta. Ensimmäinen viikko toteutui 8 hengen talkoilla ja kokeilumielellä Kuohatin vanhalla koululla. Ruoan laitosta vastasimme itse. Kustannuksiin saimme tukea Maaseudun sivistysliitosta.

Vuonna 2013 leiri toteutui edellisen vuoden tapaan Kuohatissa ja osanottajamäärä kasvoi. Tällöin järjestimme 20 tuntia opetusta ja opettajaksi saimme taidemaalari Antti Hakkaraisen. Järjestimme myös kipsityöpajan, jossa sai kokeilla kuvanveistoa. Suurin osa osallistujista keskittyi maalaamiseen ja maalatessa virisivät haaveet paremmista tiloista ja ympäristöstä. Maaseudun sivistysliiton tukea ei enää seuraavana vuonna saataisi, joten oli keksittävä muita ratkaisuja.

Seraavan talven aikana neuvottelimme Hyvärilän Nuoriso- ja matkailukeskuksen sekä Nurmeksen kaupungin kanssa leirin toteuttamisesta ja yhteistyöstä. Kaikki onnistui mainiosti. Kaupunki lähti tukemaan ja tukee edelleen leiriä kohdeavustuksella, Hyvärilä tarjoaa tilat ja osallistumismaksuilla saamme katettua muut kustannukset. Edullinen täysihoitomajoitus helpottaa muualta tulevien leiriläisten majoittumista ja mahtavat avarat Pielisen maisemat antavat hienot puitteet taiteen tekemiseen. Leiriläisiä on tähän vuoteen saakka ollut 10-18 ympäri Suomen.

Leirille kehiteltiin Pop up -kahvio sekä tarvikekauppa paikallisen yrittäjän toimesta. Erilaista iltaohjelmaa on kokeilltu ja leirinäyttelyitä järjestetty. Opetustunteja on lisätty 30 tuntiin ja leirien aikana on tehty maalausretkiä ympäristön upeisiin kohteisiin. Leiri on näin kehittynyt ajan mittaan odotetuksi tapahtumaksi ja kehittyy vuosittain ideoiden pohjalta.

Tällä hetkellä leirin sisältöjä ja kansainvälistä markkinointia tehostetaan Vaara-Karjalan Leaderin avustuksella. Leirin kehittyminen on siis pieni tarina, jossa yhteisestä pienestä kokeilusta on jäänyt elämään vuosittainen, antoisa tapahtuma. Erityisesti leirin henki ja tunnelma sekä jokaisen oppijan tason mukainen hyvä opetus ovat olleet kokemisen arvoisia asioita.

Ajatuksia Nurmeksen Taideleiristä

Tässä sitä nyt ollaan, juuri avatun blogimme alkutaipaleella. Tavoitteena on koota blogiimme kirjoituksia, pohdintoja, ajatuksia, vinkkejä ja muuta kiinnostavaa Nurmeksen Taideleirin ystäville, kaikille maalaamisesta kiinnostuneille ja taiteen harrastajille.

Ylä-Karjalan taideyhdistyksen järjestämä Nurmeksen taideleiri on jo usean vuoden ajan koonnut maalaamisen harrastajia Hyvärilän Vanhaan Navettaan Pielisen rannalle. Minä pääsin itse osallistumaan ensimmäisen kerran leirille 2018 kesällä. Leiriviikko jäi mieleen ainutlaatuisena monestakin syystä; aurinkoa, lämpöä ja kesän vihreyttä oli tarjolla poikkeuksellisessa määrin, kaunis miljöö houkutteli maalaamaan ulkona, ja iltapäivän kuumuudessa työ jatkui kivinavetan viileiden seinien suojassa sisätiloissa.

Valoa ja varjoja
Juuri nuo Vanhan Navetan luokkaan tehtyjen asetelmien maalaaminen käynnisti minussa sen prosessin, jota tarvitsinkin; pitkän tauon jälkeen alkoi löytyä se silmän ja käden yhteistyö, joka tuntui olleen hukassa jo liian kauan. Melkein kuulin rutinan aivoissani, kun käyttämättä jääneet, ruostuneet yhteydet alkoivat osoittaa elon merkkejä tuottaakseen paperille värin avulla muotoja, valoa ja varjoja. Onnistuneita kohtia löytyi muutamasta työstä, ja vielä enemmän tuloksena oli kömpelöitä yrityksiä tuottaa kaksiulotteiselle pinnalle vaikutelma syvyydestä, esineiden muodoista ja perspektiivistä. Mutta antoisaa ja hauskaa oli harjoitella taitoa katsoa ja nähdä, miten valkoinen kannu on kaikkea muuta kuin valkoinen, miten valon ja varjon väri vaihtuu eriväristen esineiden kohdalla, ja heijastukset viereisestä esineestä sekoittavat ajatukset juuri, kun ajattelit löytäneesi sopivan värisekoituksen paletilla. Vaikeaa, mutta niin innostavaa!
Innostuminen tuo onnistumista
Innostava tunnelma syntyi taideleirillä ennen kaikkea osallistujien ja opettajan ansiosta. Ammattitaitoiselta opettajaltamme Antti Hakkaraiselta jokainen osallistuja sai tarvitsemaansa ohjausta. Mukana oli niin ensikertalaisia kuin jo useana vuonna mukana olleita, ja kaikkia yhdisti halu maalata ja oppia yhdessä. Valmiiksi tällä oppimisen matkalla ei tule koskaan, joten matkasta nauttiminen on hyvä syy osallistua taideleirille uudelleen.

Minna Kähkönen